Aloittelen pienimuotoista pitkäkarvaisten kääpiö- ja kaniinimäyräkoirien kasvatusta. Olen allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen ja suorittanut kasvattajakurssin, kennelnimen sain vuonna 2005. Olen jäsenenä
 

·         Suomen Kennelliitossa

·         Suomen mäyräkoiraliitossa

·         Helsingin seudun mäyräkoirakerhossa

Tavoitteenani on kasvattaa hyväluonteisia, terveitä ja rotumääritelmän mukaisia pienoismäyräkoiria, joista on iloa omistajilleen. Jokainen yhdistelmä tulee olemaan sellainen, josta voisin jättää pennun itselleni. Olen kiinnostunut erityisesti harvinaisempien värimuunnosten (musta, laikulliset) säilyttämisestä.

Ensimmäinen koirani oli tiibetinspanieli Piku jonka sain vuonna 1992. Piku oli ihan kotikoirana, aloittelin sen kanssa kyllä eri harrastuksia mutta pitkäjänteisyys ei riittänyt itsepäisen uroksen kanssa ja kilpailutasolle emme koskaan päässeet. Näyttelyihin Piku oli liian isokokoinen.

Pikun innostamana lähdin mukaan dogsittertoimintaan, ja sitä kautta pääsin myös kenneleihin töihin. Kenneltyöntekijänä oleminen opetti todella paljon. Pääsin mukaan astutuksiin, synnytyksiin ja pentujen hoitamiseen muun ohella. Eräs näistä kenneleistä kasvatti mäyräkoiria. Ihastuin täysin  karkea- ja pitkäkarvaisiin kaniinimäyräkoiriin. Pieni koko ja hauska ulkonäkö yhdistettynä itsevarmaan mutta ystävälliseen luonteeseen hurmasi. Kaikista värimuunnoksista pidin kauneimpana laikukasta.

Ensimmäinen mäyräkoirani oli jalostuksesta eläkkeelle jäänyt karkeakarvainen kaniinimäyräkoira Tikkujalka. Vuonna 2003 hankin pitkäkarvaisen pennun osaomistukseen kasvatusaikeissa. Sohvista ei valitettavasti tullut näyttely- tai jalostustasoista, joten se saa toimittaa sohvakoiran virkaa. Vioistaan huolimatta Sohvi on rakas perheenjäsen ja se on opettanut aloittelevalle kasvattajalle paljon tärkeitä asioita.

Suurin haaveeni ei ollut vielä toteutunut - oma laikullinen pienoismäyräkoira. Niitä oli hyvin harvakseltaan tarjolla, enkä löytänyt ainuttakaan sellaista yhdistelmää josta olisin halunnut ottaa pennun. Lopulta sain kuulla Lumipallosta, aikuisesta jalostustasoisesta nartusta, jonka sain onnekseni ostaa itselleni. Lumipallossa on toki heikkoutensa, mutta kaikkiaan se on juuri sellainen koira josta kannatti haaveilla monta vuotta.

Periaatteitani

Perinnöllisten sairauksien vastustaminen. Tarkastutan kaikkien koirieni (myös niiden joita en tule käyttämään jalostukseen) silmät, polvet ja selän, ja toivon että kasvattien omistajat toimivat samoin. En käytä sairaita koiria enkä niiden lähisukulaisia jalostukseen. Pyrin myös mahdollisuuksien mukaan välttämään sellaisten sukujen, joissa esiintyy samoja sairauksia, yhdistämistä. Pennun mukana tulee aina tietopaketti mäyräkoirien perinnöllisistä sairauksista ja vioista ja niiden mahdollisesta esiintymisestä yhdistelmän taustalla.

Hyvä luonne. Pitkäkarvaisen kääpiömäyräkoiran tulee olla luonteeltaan avoin, reipas ja rohkea. Pidättyväinen ja arka luonne ei ole toivottavaa. Kiinnitän erityistä huomiota etenkin jalostusnarttujen luonteeseen.