In english

 

Kasvattaja

Pääsivu

Uutiset

Kasvattaja

Omat koirat

Pentueet

Artikkelit

Kuvia

Linkit

Vieraskirja

 

 

 

Kasvatan pienimuotoisesti pitkäkarvaisia kääpiö- ja kaniinimäyräkoiria. Olen allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen ja suorittanut kasvattajakurssin, kennelnimen sain vuonna 2005. Olen jäsenenä
 

·         Suomen Kennelliitossa

·         Suomen mäyräkoiraliitossa

·         Helsingin seudun mäyräkoirakerhossa


Tavoitteenani on kasvattaa hyväluonteisia, terveitä ja rotumääritelmän mukaisia pienoismäyräkoiria, joista on iloa omistajilleen. Jokainen yhdistelmä tulee olemaan sellainen, josta voisin jättää pennun itselleni. Olen kiinnostunut erityisesti harvinaisempien värimuunnosten (musta, ruskea, laikulliset) säilyttämisestä.


Kennelelämää kerrostalossa

 

Pyysin kesällä 2011 kennelneuvojan katsomaan koiriamme. Kennelneuvojan käynti innosti esittelemään tilojamme ja kotiamme lyhyesti myös täällä kotisivuilla. 

Meillä asuu neljä koiraa, kaikki narttuja. Satunnaisesti meillä käy myös vierailevia tähtiä: hoitokoiria ja sijoituskoiria. Koirien lisäksi intohimonani on sisustus ja puutarhanhoito, ja mielestäni useamman koiran kotikin voi olla kaunis ja siisti. Koiramme elävät osana perhettämme - häkit ja boksit kuuluvat meillä matkailuun, ei koirien säilyttämiseen kotona.


 



Asuntoomme kuuluu oma sisäänkäynti, terassi ja pieni aidattu piha. Koirat viihtyvät pihalla kun teen itse puutarhatöitä - niiden suurinta hupia on kaivaa istuttamiani taimia ylös. Koirien takia pihalla ei käytetä kasvimyrkkyjä ja luomulannoitteitakin hyvin vähän. Lenkkimaastot ovat täällä oikein hyvät: metsää, peltoja ja valaistuja kävelypolkuja on riittämiin, joskin riesanamme on suuri kanipopulaatio.  



Pennut syntyvät ja viettävät ensimmäiset elinviikkonsa makuuhuoneessa pentulaatikossa, erillään muusta laumasta. Kolmiviikkoisina pennut muuttavat porteilla rajattuun keittiöön, jonne on turvallista jättää pennut ja emä yöksi ja työpäivän ajaksi. Kun olemme kotona pennut saavat temmeltää koko asunnossa muiden koiriemme kanssa. Vuodenajasta riippuen oleilemme myös pihalla sekä teemme pieniä sosiaalistamisretkiä.

Periaatteitani

Perinnöllisten sairauksien vastustaminen. Tarkastutan kaikkien koirieni (myös niiden joita en tule käyttämään jalostukseen) silmät, polvet ja selän, ja toivon että kasvattien omistajat toimivat samoin. En käytä sairaita ja oireilevia koiria enkä niiden lähisukulaisia jalostukseen. Pyrin myös mahdollisuuksien mukaan välttämään sellaisten sukujen, joissa esiintyy samoja sairauksia, yhdistämistä. Pennun mukana tulee aina tietopaketti mäyräkoirien perinnöllisistä sairauksista ja vioista ja niiden mahdollisesta esiintymisestä yhdistelmän taustalla.

 

Hyvä luonne. Pitkäkarvaisen kääpiömäyräkoiran tulee olla luonteeltaan avoin, reipas ja rohkea. Pidättyväinen ja arka luonne ei ole toivottavaa. Kiinnitän erityistä huomiota etenkin jalostusnarttujen luonteeseen.

 

Oikeanlainen rakenne. Rakenteen tulee olla sopusuhtainen ja rotumääritelmän mukainen. Mäyräkoiran tulee liikkua kauniisti ja vaivattomasti. Mäyräkoiralla tulee olla vahva, terve luusto ja voimakkaat etu- ja takakulmaukset. Yleisilme on ryhdikäs ja ylväs. 


Koirahistoriaa

 

Ensimmäinen koirani oli tiibetinspanieli Piku jonka sain vuonna 1992. Piku oli ihan kotikoirana, aloittelin sen kanssa kyllä eri harrastuksia mutta pitkäjänteisyys ei riittänyt itsepäisen uroksen kanssa ja kilpailutasolle emme koskaan päässeet. Näyttelyihin Piku oli liian isokokoinen.

Pikun innostamana lähdin mukaan dogsittertoimintaan, ja sitä kautta pääsin myös kenneleihin töihin. Kenneltyöntekijänä oleminen opetti todella paljon. Pääsin mukaan astutuksiin, synnytyksiin ja pentujen hoitamiseen muun ohella. Eräs näistä kenneleistä kasvatti mäyräkoiria. Ihastuin täysin  karkea- ja pitkäkarvaisiin kaniinimäyräkoiriin. Pieni koko ja hauska ulkonäkö yhdistettynä itsevarmaan mutta ystävälliseen luonteeseen hurmasi. Kaikista värimuunnoksista pidin kauneimpana laikukasta.

Ensimmäinen mäyräkoirani oli jalostuksesta eläkkeelle jäänyt karkeakarvainen kaniinimäyräkoira Tikkujalka. Vuonna 2003 hankin pitkäkarvaisen pennun osaomistukseen kasvatusaikeissa. Sohvista ei valitettavasti tullut näyttely- tai jalostustasoista, joten se saa toimittaa sohvakoiran virkaa. Vioistaan huolimatta Sohvi on rakas perheenjäsen ja se on opettanut aloittelevalle kasvattajalle paljon tärkeitä asioita.

Suurin haaveeni ei ollut vielä toteutunut - oma laikullinen pienoismäyräkoira. Niitä oli hyvin harvakseltaan tarjolla, enkä löytänyt ainuttakaan sellaista yhdistelmää josta olisin halunnut ottaa pennun. Lopulta sain kuulla Lumipallosta, aikuisesta jalostustasoisesta nartusta, jonka sain onnekseni ostaa itselleni. Lumipallossa on toki heikkoutensa, mutta kaikkiaan se on juuri sellainen koira josta kannatti haaveilla monta vuotta.

 

Viimeistään Lumipallon tultua talouteen oli selvää että kasvatan ainakin muutaman pentueen. Kasvatustyöni motiivina on säilyttää harvinaisempia muunnoksia ja parantaa niiden laatua kaikilta osin kilpailukykyiseksi punaisten kanssa. Luonnollisesti terveys ja luonne ajavat värin edellä aina, ulkonäöstä olen valmis tinkimään. Rakenteen tulee toki olla terve ja rotutyypillinen.