Merlegeeni mäyräkoirilla

 

teksti ja kuvat © Jenny Hiukka ellei toisin mainittu

 

 

saatteeksi

Laikullisen eli merlevärisen mäyräkoiran omistajana ja tulevaisuudessa mahdollisesti myös kasvattajana olen huomannut että monilla harrastajilla ja kasvattajilla on kovin ennakkoluuloinen asenne laikullisia mäyräkoiria kohtaan. Osassa ennakkoluuloja on toki perää. On totta että merlegeenin tuplaantumisesta saattaa seurata koiralle hyvin dramaattisia ja vakavia ongelmia. Myös pelkän erikoisen värin tavoittelu, "pentutehtailu", muiden ominaisuuksien kustannuksella ei tee hyvää mäyräkoiraroduille - värikasvatuksella on surulliset seuraukset.

Kuitenkin ihmisillä on myös paljon virheellisiä ennakkoluuloja ja käsityksiä johtuen puutteellisista tiedoista. Laikulliset mäyräkoirat ovat harvinaisia joten myös tietoa etenkin suomen kielellä on vaikea saada. Olen kirjoittanut tämän artikkelin vuosien varrella keräämieni tietojen, aineistojen, kasvattajahaastatteluiden ja omien kokemusteni perusteella. Haluan kiittää harrastajia ja kasvattajia jotka ovat antaneet kuvata koiriaan tai kuvamateriaalia käyttööni sekä Liisa Sarakontua ja muutamia kasvattajia avusta sisällön kanssa. Toivon että tästä artikkelista olisi iloa harrastajille, kasvattajille ja muille asiasta kiinnostuneille.

Osa kuvista on linkkejä kuvan isompaan versioon.


merle
Geeni joka aiheuttaa koiran turkkiin laikullisen kuvioinnin. Merkitään värigenetiikassa isolla M-kirjaimella.
laikullinen
Merlekuvioisista mäyräkoirista käytettävä virallinen nimitys.
 
 
sisällys

 

 

 

Merle-kuviota on tavattu mäyräkoirilla vuosisatojen ajan. Kuviota on nimitetty mm. mateenväriseksi ja tiikeriksi, nykyään nimitykseksi on mäyräkoirilla vakiintunut hieman harhaanjohtavasti laikukas (engl. dapple, ruotsiksi fläckig). Muilla roduilla käytetään pääsääntöisesti kuviosta nimitystä merle.

 

Merle-geenin vaikutuksesta turkin tummaan pigmenttiin syntyy pohjaväriä vaaleampia laikkuja. Merlekuviointia tavataan kaikenkokoisissa mäyräkoirissa kaikissa karvanlaaduissa, yleisimmin pitkä- ja lyhytkarvaisissa. Mäyräkoirissa merle on suhteellisen harvinainen, mutta etenkin paimenkoiraroduissa (mm. collie, shetlanninlammaskoira, australianpaimenkoira, bordercollie, beauceron, corgi) sitä tavataan runsaasti. Tanskandoggien harlekiiniväri on merlegeenin ja yhden lisägeenin aiheuttamaa, ja tanskandoggipentueisiin syntyy silloin tällöin myös normaaleja merlejä joka on tanskandogilla hylkäävä väri. Lähes kaikissa merleroduissa - tanskandoggeja lukuunottamatta - on merle-merle paritusten teko Suomessa kielletty, sillä jos yksilö saa merlegeenin molemmilta vanhemmilta sillä saattaa esiintyä erilaisia ongelmia silmien ja kuulon kanssa.

 

 

"Merle-geenin vaikutuksesta tummaan pigmenttiin syntyy pohjaväriä vaaleampia laikkuja."

 


 

Historiaa

 

Merleväritys on vastoin yleistä käsitystä yksi vanhimmista nykyisen mäyräkoirien värimuunnoksista. Kirjailija Buffon kuvaa vuonna 1793 ilmestyneessä teoksessaan "Histoire naturelle" mäyräkoiria ja mainitsee värimuunnoksista myös laikullisen, samaten kuten Tri Reichenback kirjassaan vuonna 1836. (Lampero, M. 1993).

 

Mäyräkoira polveutuu ilmeisimmin saksalaisista ajokoiraroduista, yksilöistä joista mutaation kautta tuli lyhytraajaisia ja joista sitten aikanaan kehitettiin luolatyöskentelyyn sopivia koiria. Miten sitten merlegeeni on päätynyt mäyräkoiriin? Varmaa tietoa ei ole saatavilla, mutta pitäisin todennäköisenä että merleväritystä on esiintynyt aikanaan ajokoiraroduilla joita on käytetty mäyräkoiran luomiseen ja jalostamiseen ja joista sitten mäyräkoirien merleväritys on peräisin (nykyään merleä esiintyy ajokoiraroduista ainakin dunkerinajokoiralla). Selvää on kuitenkin ettei kyseessä ole uusi roturisteytyksillä aikaansaatu muunnos.


laikulliset mäyräkoirat Suomessa

Koiranetistä löytyy ensimmäiset merkinnät laikullisista mäyräkoirista 70-luvulta. Todennäköisesti niitä on ollut Suomessa jo paljon aikaisemmin, mm. L. Vuolasvirta mainitsee mateenväriset mäyräkoirat vuonna 1957 ilmestyneessä koiranjalostusoppaasaan. Lyhytkarvaisia mäyräkoiria lukuunottamatta monet tämänhetkisistä laikullisista pohjautuvat uusiin tuonteihin. Pitkäkarvaisissa normaaleissa esiintyy muutama 70-luvulla syntynyt laikullinen joiden jälkeen on ollut vuosikausia taukoa ennen Sagittan Silver Shadowia joka löytyy monen nykypäivän laikukkaan takaa. Pitkäkarvaisista kääpiöissä laikullisia on 70-luvulla kasvattanut kennel Keewanawa, josta merlegeeni on sittemmin siirtynyt vaikuttamaan normaalikokoisiin (Keewanawan kääpiöitä löytyy Silver Shadowin takaa). 80-luvulla laikukkaita ei rekisteröity vähään aikaan kunnes 90-luvulla käytettiin italialaista Viktor della Canteranaa joka löytyy useiden tämänhetkisten laikukkaiden taustalta kuten samoihin aikoihin Saksasta tuotu Colja von Weinreich.

 

Lyhytkarvaisissa normaalikokoisissa laikullisia on esiintynyt kaikkein eniten. Mustia laikullisia on rekisteröity ainakin 70-luvulta alkaen. Kasvattajista voidaan mainita Dubnac, von der Nutzenin ja Zorrera, joista Amianos-kennel on jatkanut näihin päiviin. Uudemmista tuonneista Orlando Gaypark ja Mokko Maksimum Monomah löytyvät monen nykyisen laikukkaan takaa. Lyhytkarvaisia kääpiömäyräkoiria on huomattavasti vähemmän, suurin osa niistä on Boidiksen kasvatteja.


©Seija Kiverä


Karkeakarvaisista kääpiöissä ja kaniineissa riistanvärinen laikullinen on peräisin englannintuonti Shardagang Cameosta. Seuraavassa vielä taulukko kaikista Suomeen rekisteröidyistä laikukkaista mäyräkoirista:

 

 

Suomeen rekisteröidyt laikukkaat mäyräkoirat eri roduissa

lähde Suomen Kennelliiton tietokanta KoiraNet

 

  Musta laikullinen Ruskea laikullinen Punainen laikullinen Riistanvärinen laikullinen muut  (rekisteröity pelkästään nimikkeellä "laikullinen") yhteensä
pk kaniini 12 - - - - 12
pk kääpiö 47 8 16 - - 71
pk normaali 22 1 13 - - 36
lk kaniini - - - - - -
lk kääpiö 13 - - - 3 16
lk normaali 98 11 - - 4 113
kk kaniini 1 - - 8 - 9
kk kääpiö 11 - - 29   40
kk normaali - - - - - -

 

takaisin alkuun...
 

 

Erilaisia merlejä

 

Tässä esitellään FCI-maiden mäyräkoirien rotumääritelmässä hyväksyttyjä yleisimpiä muunnoksia mutta geeni on liitettävissä kaikkiin mäyräkoirien värimuunnoksiin. Värit on nimetty kuten ne mäyräkoirilla rekisteröidään, nimen perässä on sulkeissa värin yleisempi, muilla roduilla käytetympi nimi.

Merlet voidaan jakaa karkeasti kahteen pääryhmään värigeeniryhmien ja merlegeenin vaikutuksen perusteella: A  (agutiryhmä) ja B (musta ryhmä). A-ryhmään kuuluvat punainen, creme ja riistanväri. Yhteistä näille merleille on että laikutus on yleensä etenkin aikuisiällä vaikeasti havaittavissa johtuen turkin feomelaniinipigmentistä. B-ryhmään kuuluu taas musta ja ruskea punaisin merkein. Merlegeeni vaikuttaa karvan pigmentissä eumelaniiniin eikä lainkaan feomelaniiniin  (Lisa J. Emerson 2006). Sen vuoksi laikutus näkyy B-ryhmän väreissä parhaiten ja näitä voidaan pitää tyypillisimpinä merleinä.
 
feomelaniini 
punainen ja keltainen pigmentti
eumelaniini  
musta ja ruskea pigmentti

"Laikut ovat todella pohjaväriä vaaleampia, ei päinvastoin vaikka tumma väri vaikuttaa visuaalisesti laikun muotoiselta."

 

 

 

A. Punainen laikullinen (soopelimerle)

Pohjaväri punainen (laikut eivät erotu) tai punainen tummin peitinkarvoin (laikut hopeanpunaisia).

Punaiset laikulliset pennut ovat useimmiten syntyessään voimakkaasti laikuttuneita johtuen siitä että niiden turkissa on pentuiässä runsaasti tummaa pigmenttiä (eumelaniinia) johon merlegeeni vaikuttaa vaalentavasti ja joka häviää kun pentu kasvaa, samaten häviävät laikut.

Jos taas pentu on väritykseltään punainen tummin peitinkarvoin laikutus näkyy jonkin verran myös aikuisiässä, parhaiten kirkkaassa auringonvalossa. Merlegeeni vaalentaa laikkujen kohdalla tummat karvanpäät hopeanharmaiksi allaolevan kuvan tapaan. Ne karvanpäät joihin geeni ei vaikuta jäävät luonnollisesti mustiksi.

.

Kaikki kasvattajat eivät pidä punaisia laikullisia toivottuna ja välttävät siksi punaisten koirien käyttöä laikullisten kasvatuksessa – toiset sen vuoksi ettei punaisia laikullisia rekisteröitäisi vahingossa punaiseksi jolloin teoriassa tuplamerlejen mahdollisuus kasvaa. Collieilla ja shetlanninlammaskoirilla soopelimerlet ovat kiellettyjä.

Punaiseen väriryhmään kuuluu myös meillä harvinainen värimuunnos creme (yleensä ee-keltainen). Merlegeeni on liitettävissä myös cremeväriin, ja kuten punaisessa, cremessäkään ei näy laikkuja turkissa - punaisesta poiketen edes pentuiässä. Ainoa paljastava seikka saattaa olla kuonoon tai silmään osunut laikku. Aikuisiin kirkkaisiin punaisiin ja cremeihin joiden toinen vanhemmista on merle tulisi suhtautua jalostuksessa kuten merleihin.


©kennel Della Luna Caprese

Punainen laikullinen pentuna. Merlegeenin vaikutuksen huomaa parhaiten selästä ja päästä. Tällaisen pennun oikeassa rekisteröinnissä saa olla tarkkana.


©Markku Lukkarinen
 


©kennel Della Luna Caprese

Sama koira aikuisena - laikkuja ei näy enää ollenkaan. Jalostuksessa käyttäytyy aivan merlen tavoin.


©kennel Della Luna Caprese

Toisenlainen punainen laikullinen. Tällä yksilöllä on tummia peitinkarvoja jonka vuoksi laikut erottuvat hieman myös aikuisiällä.

 

 

A. laikullinen riistanvärinen (riistamerle)

Pohjaväri riistanväri, laikut vaaleampaa sävyä. Laikullisia riistanvärisiä esiintyy karkeakarvaisissa muunnoksissa. Näiden laikut näkyvät selvimmin pentuiässä, aikuisella ne ovat hieman tummemmat mutta erottuvat silti jokseenkin selvästi.

Riistanväri vaikuttaa karvaan siten, että karvan keskiosa on vaaleampi ja tyvi ja kärki tummia. (Lampero 1993) Koska merle vaikuttaa vain eumelaniiniin karvan tumma osa vaalenee ja keskiosa säilyy saman värisenä. Parhaiten laikullisuus näkyy tummassa ja ruskeassa riistanvärisessä eumelaniinin vuoksi.


©Hannele Sällylä
Hyvin tummia laikullisia riistanvärisiä pentuja.

©Hannele Sällylä
Tumma laikullinen riistanvärinen aikuisena.

Vaalea riistanvärinen laikullinen

 

 

 

B. Musta laikullinen (musta merkkivärinen merle)


Pohjaväri musta punaisin merkein, laikut jotakin harmaan sävyä vaaleanharmaasta teräksen harmaaseen. Kirsu, silmät ja kynnet ovat tummia.


© A-L Lehessaari

Musta laikullinen lyhytkarvaisen mäyräkoiran pentu.
 

Musta laikullinen on yleisin ja perinteisin merlemuunnos. Mustien laikullisten laikut erottuvat selkeästi jo pikkupennuilta. Väritys yleensä tummenee aikuisikään mentäessä, mutta laikut erottuvat yleensä erittäin selvästi. Tyypillisimpiä laikullisia tulee yksilöistä, jotka ovat pentuna hyvin vaaleita ja joilla on vain muutamia mustia kohtia. Vastaavasti mustavoittoisista pennuista tulee lähestulkoon mustia.

Mustan laikullisen laikkujen väri vaihtelee suuresti aina vaalean harmaasta (miltei valkoisesta) teräksen harmaaseen. Merlekuviointi on jokaisella koiralla yksilöllinen, ja vaihtelee muutamasta pienestä laikusta voimakkaasti laikuttuneisiin yksilöihin.

 

 

 
Musta laikullinen hieman vanhempi pitkäkarvaisen mäyräkoiran pentu.
© Jari Ruponen


Sama koira aikuisena.
© Jari Ruponen


Musta laikullinen lyhytkarvainen kääpiömäyräkoira.

 

 

 

B. Ruskea laikullinen (ruskea merkkivärinen merle)

Pohjaväri ruskea keltaisin merkein, laikut beigejä. "Keltaisin merkein" nimitys on sinänsä hämäävä sillä ruskeiden merkit ovat yhtä punaisia kuin mustallakin. Kirsu, silmät ja kynnet vaaleat.  


©A-L Lehessaari

Ruskea laikullinen on myös ulkoasultaan hyvin tyypillinen merle, laikut erottuvat selvästi syntymästä aikuisuuteen. Ruskeat laikulliset vaikuttavat usein omaavan puhtaimman väriset laikut. Ruskeita laikullisia syntyy melko harvoin.

 

 


ruskealaikullinen pentu (kuvassa oikealla) - huomaa ero mustalaikullisiin!
© kennel von Weinreich


ruskealaikullinen aikuinen


©Anna Suojärvi

 

 

Muut laikukkaat ja erilaisia ilmenemismuotoja 

 


Edellämainittujen värien lisäksi merlegeeni on liitettävissä kaikkiin mäyräkoirilla esiintyviin väreihin ja etenkin Yhdysvalloissa tavataan monenlaisia laikullisia mäyräkoiria, kuten isabellanvärisiä laikukkaita (ruskean värin diluutio) ja sinisiä laikukkaita (mustan värin diluutio).

Laikullisten mäyräkoirien ulkoasu vaihtelee suuresti - voidaankin sanoa ettei ole kahta täysin samanlaista laikullista. Laikkujen määrä vaihtelee aina muutamasta pienestä laikusta voimakkaasti laikuttuneeseen koiraan. Teoriassa on mahdollista että laikkuja on niin vähän, vaikkapa yksi huomaamattomassa paikassa, että koiraa pidetään virheellisesti yksivärisenä vaikka se geneettisesti onkin merle. Näistä koirista puhutaan kryptisenä merlenä, ja ne ovat erittäin harvinaisia.
 

Tässä muutama linkki josta löytyy kuvia kryptisistä merleistä:
>> Welsh corgi cardiganin värimuunnokset - hyvä kuvasarja kryptisestä merlestä

>> Kryptinen merle australianpaimenkoirilla - paljon erilaisia kuvia

Laikkujen väri voi myös vaihdella suuresti. Kuvaparissa on kaksi mustaa laikullista narttua. Ensimmäinen narttu on hyvin voimakkaasti laikuttunut, mutta laikut eivät ole erityisen puhtaat vaan läheltä katsottaessa näkee harmaan joukossa mustia karvoja. Tan-merkit ovat tällä yksilöllä todella vaaleat. Toinen narttu taas on selvästi vähemmän laikuttunut: sen turkki on pääasiassa musta mutta sillä on muutamia suuria laikkuja etuosassa. Tämän laikut ovat hyvin puhtaan hopeanharmaan väriset, eikä niissä näy juurikaan mustia karvoja. Tan-merkit ovat tummat.


 

 

Merlen genetiikkaa

 

 

Merlegeeni (M) on dominoiva suhteessa normaaligeeniin (m). Yksinkertainen merle (Mm) kantaa yhtä merlegeeniä ja yhtä normaaligeeniä ja tuplamerle (MM) taas kahta merlegeeniä. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta merlegeeniä kantava koira on ulkoasultaan laikukas ainakin pentuiässä.

Merlegeenin vaikutuksesta pohjaväriin syntyy vaaleampia laikkuja. Siitä miten se käytännössä tapahtuu on erilaisia teorioita. Erään teorian mukaan geeni tuhoaa karvasta pigmenttiä jolloin esimerkiksi mustaan karvaan osunut geeni tuhoaa mustaa pigmenttiä paljon, mutta ei kaikkea. Jäljelle jäävä musta pigmentti on karvassa harvakseltaan jolloin se näyttää kauempaa katsottuna harmaalta. Jos karvaan osuu merlegeeni kaksi kertaa, kaikki väripigmentti tuhoutuu ja karvasta tulee täysin valkoinen. Mm-laikkuja ei näy  lainkaan tan-merkeissä feomelaniinipigmentin vuoksi, sen sijaan silmään osunut laikku näkyy joko osittain tai kokonaan sinisenä silmänä.

"Laikkuja ei näy lainkaan tan-merkeissä, sen sijaan silmään osunut laikku näkyy joko osittain tai kokonaan sinisenä silmänä"

 

 

1. Heterotsygoottimerle Mm

 

 

Heterotsygoottimerle eli singlemerle on perinyt toiselta vanhemmalta yhden merlegeenin (M) ja toiselta normaaligeenin (m). Singlemerlessä ei ole lainkaan tai korkeintaan hyvin vähän valkoista väriä, eikä näillä kokeneiden merlekasvattajien mukaan esiinny silmä- tai kuulo-ongelmia sen enempää kuin normaaleilla yksivärisillä, vaikka jotkut tutkimukset näin esittävätkin. Heterotsygoottimerlet ovat ylivoimaisesti yleisimpiä.


©Francesca Robertis

 

2. Homotsygoottimerle MM

 

 

Homotsygoottimerlellä eli tuplamerlellä ( englanniksi double dapple) on kaksi merle-geeniä, eli se on mallia MM. Tuplamerlejä voi esiintyä kaikissa väreissä ja kuvioissa. Tuplamerle voi syntyä ainoastaan yhdistelmästä, joissa molemmat vanhemmista ovat merlejä. Ulkoasultaan tuplamerle on kuten muut laikukkaat mutta siinä on lisäksi vaihteleva määrä puhtaan valkoista väriä. Kaksinkertaisena merlegeeni vaikuttaa myös feomelaniiniin eli myös punainen ja keltainen väri voivat valkaistua. Koska singlemerlelläkin saattaa joskus esiintyä valkoista väriä tuplamerlen erottaminen singlemerlestä voi olla hyvin vaikeaa. Merlegeeni on semiletaali: osa tuplamerlepennuista kuolee tai imeytyy ennen syntymää; osa kärsii eriasteisista silmä- ja kuulo-ongelmista ja osa on täysin terveitä.

Silmäongelmien vakavuus vaihtelee. Tuplamerleillä on havaittu esiintyvän mm. silmän puuttumista kokonaan, pienisilmäisyyttä eli micropthalmiaa, rikkonaisia pupilleja (starburst) ja muita epämuodostumia. Erään teorian mukaan ongelmat aiheuttaa merlegeenin toiminta ihossa - jos geeni tuhoaa karvasta pigmenttiä, arvellaan sen samalla periaatteella tuhoavan jotain silmistä ja korvista. On väitetty että valkoisen sijainti on hyvä indikaattori ongelmista - jos valkoiset alueet peittävät kokonaan korvat tai silmät ongelmia saattaa olla odotettavissa. Vastaavasti jos korvien ja silmien alueet ovat värilliset, ongelmia ei pitäisi esiintyä. Tästä en ole kuitenkaan löytänyt tutkimustuloksia joten asia jää arvelujen varaan.

 

"Tuplamerle voi syntyä ainoastaan yhdistelmästä, joissa molemmat vanhemmista ovat merlejä."

Kuva: Valkoisen määrä eri yksilöillä vaihtelee huomattavasti.

 

Kuvia tuplamerleistä:

>> Color Crisis Committee

>> Double Dapple

>> Double Dapple.com

 

 

takaisin alkuun...

 

Merle jalostuksessa

 

Merle (M) on dominoiva geeni. Meillä merlen (Mm) saa parittaa vain yksivärisellä (mm), jolloin puolet pennuista ovat merlejä (Mm) ja puolet yksivärisiä (mm). Kuten tiedetään käytäntö ei aina noudata todennäköisyyttä, ja kaikki on mahdollista aina koko pentueellisesta merlejä tai pelkästään yksivärisiä. Seuraavassa muutamia esimerkkejä  erilaisista merleyhdistelmistä.


Ruskealaikullinen emä pentuineen.
© kennel von Weinreich

 

peruskaava merlen periytymismekanismille

 

toinen

vanhemmista

toinen

vanhemmista

jälkeläiset

mm
yksivärinen
mm
yksivärinen
100% mm yksivärisiä
Mm
laikullinen
mm
yksivärinen
50% Mm laikullisia
50% mm yksivärisiä
Mm
laikullinen
Mm
laikullinen
25% mm yksivärisiä
50% Mm laikullisia
25% MM laikullisia
MM
laikullinen
mm
yksivärinen
100% Mm laikullisia
MM
laikullinen
Mm
laikullinen
50% Mm laikullisia
50% MM laikullisia
MM
laikullinen
MM
laikullinen
100% MM laikullisia


 

musta laikullinen

 

toinen vanhemmista

toinen vanhemmista

jälkeläiset

BB Mm

musta laikullinen

BB mm

musta pun. merkein

50% BB Mm

musta laikullinen

50% BB mm

musta pun. merkein

BB Mm

musta laikullinen

 

BB Mm

musta laikullinen

 

25% BB mm

musta pun. merkein

50% BB Mm

musta laikullinen

25% BB MM

musta laikullinen

tuplamerle

BB MM

musta laikullinen

tuplamerle

BB mm

musta pun. merkein

100% BB Mm

musta laikullinen

Tässä on esitetty mustan laikullisen periytyvyys sellaisilla koirilla jotka oletettavasti kantavat pelkkää mustaa väriä.
merkkien selitykset
B = mustan värin geeni, dominoiva

 

 

ruskea laikullinen

toinen vanhemmista

toinen vanhemmista

jälkeläiset

BB Mm

musta laikullinen

bb mm

ruskea kelt. merkein

50% Bb Mm

musta laikullinen, kantaa ruskeaa

50% Bb mm

musta pun. merkein, kantaa ruskeaa

 

Bb Mm

musta laikullinen, kantaa ruskeaa

 

25% Bb mm

musta pun. merkein, kantaa ruskeaa

25% Bb Mm

musta laikullinen, kantaa ruskeaa

25% Bb mm

musta pun. merkein, kantaa ruskeaa

25% bb Mm

ruskea laikullinen

25% bb mm

ruskea kelt. merkein

bb Mm

ruskea laikullinen

bb mm

ruskea kelt. merkein

50% bb Mm

ruskea laikullinen

50% bb mm

ruskea kelt. merkein

 

Merkkien selitykset
B = mustan värin geeni, dominoiva. Koira on aina musta jos sillä on yksikin B-geeni
b= ruskean värin geeni, resessiivinen. Ruskealla koiralla tarvitsee aina olla molemmat b-geenit

 

 

 

punainen laikullinen

 

toinen vanhemmista

toinen vanhemmista

jälkeläiset

musta laikullinen

punainen

50%

punainen laikullinen, kantaa mustaa

50%

punainen,

kantaa mustaa

musta laikullinen

punainen tummin peitinkarvoin,

kantaa mustaa

25%

punainen laikullinen (tummin peitinkarvoin), kantaa mustaa

25%

punainen tummin peitinkarvoin,

kantaa mustaa

25%

musta laikullinen

25%

musta pun. merkein

 

punainen laikullinen (tummin peitinkarvoin), kantaa mustaa

 

musta pun. merkein

 

25%

punainen laikullinen (tummin peitinkarvoin), kantaa mustaa

25%

punainen tummin peitinkarvoin,

kantaa mustaa

25%

musta laikullinen

25%

musta pun. merkein

 

punainen laikullinen

 

punainen laikullinen

25%
punainen

50%

punainen laikullinen

25%

punainen laikullinen

tuplamerle

punainen laikullinen 

kantaa mustaa

punainen laikullinen kantaa mustaa

6,25%

musta pun. merkein

18,75%

punainen tummin peitinkarvoin

12,5%

musta laikullinen

37,5%

punainen laikullinen, kantaa mustaa

6,25%

musta laikullinen

tuplamerle

18,75%

punainen laikullinen

tuplamerle

Tästä taulukosta on selkeyden vuoksi jätetty värien geneettiset merkinnät kokonaan ja pelkästään kirjoitettu ne.

 


riistanvärinen laikullinen

 

toinen vanhemmista

toinen vanhemmista

jälkeläiset

riistanvärinen laikullinen

 

riistanvärinen

50%

riistanvärinen laikullinen

 

50%

riistanvärinen

Sama kaava pätee luonnollisesti myös riistanvärisen laikullisen periytymiseen. Koska riistanvärissä esiintyy paljon erivärisiä muunnoksia (tumma riista, ruskea riista, punainen riista jne.) laikullisten ulkoasu vaihtelee pohjavärityksestä riippuen.

 

Laskemiskaavaa voidaan soveltaa kaikkiin värimuunnoksiin kun eri värigeenien merkintätapa on tiedossa. >> Täältä lisää muista väreistä.

 

takaisin alkuun...

 

Merlen kritiikkiä

 

Laikukkaiden mäyräkoirien kasvatus on herättänyt keskustelua puolesta ja vastaan. Laikukkaita mäyräkoiria on tutkittu Saksassa, Hannoverissa jossa on pidetty laikullisten mäyräkoirien laboratoriokantaa vuodesta 1971 (Klinckmann, 1986)

Saksalainen Dausch kumppaneineen julkaisi 1977 tutkimuksen jossa hän tutki 44 elävän mäyräkoiran silmiä ja havaitsi että tuplamerlet kärsivät varsin usein silmäongelmista, singlemerlet jonkin verran ja yksiväriset eivät lainkaan. (Dausch ym. 1977). Reetz ym (1977) tutki kuuloa ja havaitsi poikkeavuuksia MM ja Mm koirilla. Von Wegner ym (1977) tutki koirien uintikykyä ja havaitsi poikkeavuuksia molemmissa ryhmissä.

Saksalainen tutkija Klinckmann kumppaneineen  julkaisi vuonna 1986 tutkimuksen merleväristen mäyräkoirien silmäongelmista. Hänellä oli kahdeksantoista mäyräkoiran koejoukko: osa koirista oli normaaleja yksivärisiä (mm), osa singlemerlejä (Mm) ja osa tuplamerlejä (MM). Koirat lopetettiin ja niiden silmät otettiin talteen tutkimuksia varten. Klinckmann tutki kaikkien silmät ja havaitsi että kaikilla tuplamerleillä (MM) oli erilaisia silmäongelmia, mutta samoja ongelmia löytyi lievempinä myös osalta singlemerlejä. Ainoat silmäongelmista vapaat olivat yksiväriset. (Klinckmann ym. 1986) Myöhemmin myös Bauer (1990) on tutkinut laikullisia mäyräkoiria ja on päätynyt tutkimuksessaan samankaltaisiin tuloksiin.

 

"For reasons of animal welfare it is necessary to restrict breeding with the Merle Factor to scientific purposes."
- Klinckmann ym. 1986 -

 

Klinckmann ym. tutkimustuloksia on käytetty useissa yhteyksissä perusteluna kuviomuunnoksen vastustamiselle. Tutkimustulokset vaikuttavat osoittavan kiistattomasti että yleisen käsityksen vastaisesti myös singlemerlet kärsisivät silmäongelmista. Tutkimusta kohtaan on kuitenkin hyvä suhtautua kriittisesti, sillä siitä on löydettävissä puutteita.

 

  1. Koejoukko: otannat ovat hyvin pieniä minkä tahansa tutkimuksen mittapuulla. Myöskään tietoa koirien taustoista ei ole riittävästi. Kyseessä on laboratoriossa kasvatettu koe-eläinkanta ja voidaan pitää varsin todennäköisenä että tutkimuksen eläimet ovat olleet sisäsiittoisia ja osa ongelmista on mahdollisesti ollut kannassa valmiiksi.

  2. Merlegeenin tunnistus: Dauschin tutkimuksessa merlekoirat jaoteltiin valkoisen värin prosenttiosuuden mukaan siten että yli 50% valkoista sisältävät koirat kuuluivat homotsygoottimerleihin ja alle 50% heterotsygootteihin. (Dausch ym. 1977) Muut artikkelit eivät mainitse miten koirat on eroteltu, mutta on erittäin todennäköistä että he ovat käyttäneet samaa menetelmää - kaikki tutkijat viittaavat Dauschin tutkimukseen. Koirien luokittelua ei voida pitää luotettavana sillä tutkimuksen käytössä ei ollut tekniikkaa jolla koiran genotyypin voisi tieteellisesti tunnistaa ja todistaa, silmämääräinen luokittelu on epäluotettavaa. Pääsääntöisesti valkoista väriä esiintyy vain tuplamerleissä ja sen osuus voi vaihdella huomattavasti täysvalkoisesta vain vähän valkoista omaavaan koiraan, suurin osa singlemerleistä ei omaa lainkaan valkoista väriä, joten merkittävä osa alle 50% valkoisuuden perusteella heterotsygooteiksi luokitelluista on todennäköisesti ollut homotsygoottimerlejä.

  3. Luokittelun epäjohdonmukaisuus: Klinckmann ym. myöntää tutkimuksessaan löytäneensä yhdeltä yksiväriseltä, hyvin pigmentoituneelta tummasilmäiseltä koiralta samantapaista poikkeavuutta silmistä kuin tutkimuksen merleiksi luokitelluilla koirilla. He luokittelivat tämän koiran uudelleen heterotsygoottimerleksi. (Klinckmann ym. 1986) Tämän tiedon valossa väite tutkimukseen osallistuneiden yksiväristen silmien normaaliudesta on täysin kyseenalainen.

Ruotsalainen Anna Eriksson on kirjoittanut mielenkiintoisen tutkielman merlegeenin ongelmista koskien kaikkia rotuja joilla muunnosta esiintyy. Artikkelissa merlejen ongelmiksi mainitaan erilaiset silmäongelmat, kuulo-ongelmat, puutteellinen uintitaito ja lisääntymisongelmat. Ongelmat mainitaan lähinnä tuplamerlejen yhteydessä, mutta tutkielmassa viitataan myös singlemerlejen kärsivän samansuuntaisista ongelmista. Kirjoittaja vaikuttaisi kannattavan merlejen jalostuksen kieltämistä ja kirjoittaa päätöskappaleessa näin: "Det är nu upp till varje rasklubb att bestämma om man vill fortsätta att underhålla defekter som är kopplade till denna allel endast för att få fram en speciell färg." Eriksson, A (2004). Kirjoittajan pääasiallinen lähde singlemerlejen oletettuihin ongelmiin on kuitenkin edellämainittu Klinckmannin tutkimus.

 

Tämänkaltaisiin tutkimustuloksiin on aina syytä suhtautua kunnioituksella, joten lähdin selvittämään Suomeen rekisteröityjen laikukkaiden silmätutkimustuloksia SKL:n KoiraNetin jalostustietokannasta. Oletuksenani oli että jos Klinkmanin tutkimus pitää paikkansa tarkistetuilta laikukkailta mäyräkoirilta löytyisi keskivertoa enemmän erilaisia silmämuutoksia, jotka todennäköisesti merkittäisiin viralliseen silmätarkastuslausuntoon ei-perinnöllisinä muutoksina. Lähdin siis etsimään erityisesti kaikenlaisia poikkeavuuksia. Otin tilastoon mukaan myös silmäsairaudet vaikkei merlejen pitäisi olla niille yhtään alttiimpi kuin muutkaan.

 

"Taulukon perusteella voisi päätellä että merlet eivät kärsi silmäongelmista sen enempää kuin muutkaan muunnokset"

 

Taulukosta voidaan havaita että laikullisia on tarkastettu muita värimuunnoksia enemmän. Silmämuutoksia esiintyy laikullisilla mäyräkoirilla vain muutama tapaus, paljon vähemmän kuin muunvärisillä lukuun ottamatta normaalikokoisia pitkäkarvaisia joilla esiintyvyys on yhtä suuri kuin muunvärisillä. Silmäsairauksia ei esiintynyt laikullisilla mäyräkoirilla tällä tutkimusjaksolla lainkaan. Kaikki silmätarkastuksia suorittavat eläinlääkärit eivät tosin välttämättä merkitse muutoksia silmätarkastuslomakkeeseen, joten taulukko ei anna täysin todenmukaista kuvaa silmätilanteesta. Tulosta voidaan kutienkin pitää suuntaa antavana.

 

 

laikullisten mäyräkoirien silmätarkastustuloksia 1986-2005

lähde Suomen Kennelliiton KoiraNet -tietokanta

 

karvanlaatu & koko

väri

muutoksia

sairauksia

silmäpeilattu

koiria yhteensä

pk normaali

laikukkaat

2

20%

0

0%

10

30% 33

muut

184

20%

66

7%

911

20% 4525

pk mini

 

laikukkaat

0

0%

0

0%

23

37% 62

muut

171

18%

59 

6%

966

28% 3428

lk normaali

laikukkaat

4%

0

0%

28

35% 81

muut

60

8%

20

3%

725

21% 3533

lk mini

laikukkaat

0

0%

0

0%

7

47% 15

muut

18

7%

5

2%

271

30% 911

kk mini laikukkaat

laikukkaat

7%

0

0%

15

38% 40

muut

69

13%

18

3%

534

25%

2148

 

koko/karvanlaatu - minit käsittävät kääpiö- ja kaniinimäyräkoirat

väri laikukkaat käsittävät kaikki laikukkaiksi vuosina 1886-2005 rekisteröidyt koirat, muut värit taas puolestaan kaikki muunväriset (punainen, musta punaisin merkein, riistanväri ym.) Koska laikukkaiden paritus on kiellettyä, suurin osa laikukkaiksi rekisteröidyistä koirista on todennäköisesti heterotsygoottimerlejä.

muutoksiin otettu mukaan "muut mykiömuutokset, ei perinnöllinen", "verkkokalvolöydökset tark. määrittelemät.", "muut sarveiskalvomuutokset", "muut silmämuutokset" ja "täysin samentunut mykiö". Ensin on ilmoitettu koirien määrä, joilla muutoksia silmissä, sen jälkeen "muutoksia" -diagnoosin osuus prosentteina kaikista silmäpeilatuista kyseisen värimuunnoksen edustajista. Huom! Kaikki prosentit pyöristettyjä ykkösen tarkkuudella.

sairauksiin laskettu mukaan myös PEVISAn ulkopuolella olevat, kaikki silmätarkastuslausunnoissa näkyvät "sairas" -merkinnät. Kuten muutoksissa ensin on ilmoitettu sairaiden yksilöiden määrä ja sen jälkeen osuus prosentteina kyseisen värimuunnoksen silmäpeilatuista yksilöistä.
silmäpeilattu -sarakkeessa ilmoitetaan ensin silmäpeilattujen koirien lukumäärä ko. muunnoksessa ja sen jälkeen silmäpeilattujen koirien osuus prosentteina koko kannasta.
koiria yhteensä käsittää kaikki vuosina 1986-2005 Suomeen rekisteröidyt koirat.

 

 

Yllä esitetyn kritiikin lisäksi on olemassa tahoja jotka haluaisivat kieltää merlejen jalostamisen pelkästään tuplamerleriskin vuoksi. Tämä kuitenkin vaikuttaa liioittelulta toimenpiteeltä sillä Suomessa lähes kaikki rotujärjestöt (lukuunottamatta tanskandoggeja) kieltävät kahden merlen parittamisen ja  tuplamerlepentuja syntyy tällöin erittäin harvoin - lähinnä virheellisesti rekisteröityjen koirien tai harvinaisten kryptisten merlejen jälkeläisinä. Tässä yhteydessä on myös hyvä muistaa että kaikki tuplamerlet eivät kärsi minkäänlaisista ongelmista. Huolellisella ja asiantuntevalla jalostuksella riski tuplamerlejen syntymiselle on ylipäätään äärettömän pieni.

 

 

 


 


kaksi mustalaikullista ja yksi
ruskea (keskellä) pentu

 

Lopuksi

 

 

Willes (1997) kirjoittaa Hundsportin artikkelissa merleistä näin: "On mielenkiintoista miten nykyään niin kiistelty merle-väritys on säilynyt koirapopulaatiossa tuhansien vuosien ajan. Kaiken lisäksi väri on säilynyt koiratyypillä joka tekee ehkä kaikkein rankinta työtä - ajaa ja paimentaa karjaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että se kertoo värin säilyvyydestä myös tulevaisuudessa - edellyttäen että me kasvattajat emme tuhoa sitä kyvyttömyydellämme noudattaa geneettisiä lakeja."

 

.
©Jari Ruponen
 

Myös mäyräkoirilla merleväritys on ollut olemassa rodun alkuajoista lähtien ja se on säilynyt kannassa vuosisatojen ajan. Mäyräkoira on monipuolinen rotu myös värimuunnosten suhteen ja sellaisena se kannattaisi säilyttää. Laikullisten kasvattamiseen liittyy erilaista vastuuta kuin tavallisimmilla värimuunnoksilla ja kasvattajan tulisi olla myös hyvin perehtynyt genetiikkaan.

 

Pelkästään erikoisen värin tavoittelu on huono jalostusperuste - pitäisi myös kiinnittää huomiota terveyteen, luonteeseen ja oikeaan tyyppiin. Jalostusmateriaalin ollessa vähäistä tavoite on vaikea saavuttaa ja vaatii vielä enemmän vaivannäköä ja rahanmenoa kuin tavallisempien muunnosten kasvatus.

 

Merlegeeniin liittyy marginaalinen riski epämuodostuneiden pentujen syntymälle. Suurin ongelmana kuitenkin taitaa olla liiallinen innostuminen laikullisista jonka mukana todennäköisesti seuraisi joukko värikasvattajia jotka pyrkisivät tuottamaan erikoisen värisiä koiria piittaamatta tärkeämmistä asioista. Pentujen hinnoitteluun voisi myös kiinnittää huomiota - miksi laikullinen pentu maksaisi enemmän kuin samantasoisesta yhdistelmästä syntynyt muunvärinen pentu? Mäyräkoira on mäyräkoira riippumatta siitä minkä värinen se on.

 

"Laikulliset mäyräkoirat eivät ole sen parempia tai huonompia, terveempiä tai sairaampia tai arvokkaampia kuin muutkaan
- ne ovat vain eri värisiä."

 

takaisin alkuun...

 

Lähteet

 

kirjallisuus

  • Alvasto, Anja & Hirvonen, Suvi (1998) Collie

  • Dausch, D, Wegner, W, Michaelis, M, Reetz, I (1977) Ocular findings in merle dachshunds. (artikkeli)

  • Klinckmann, G, Koniszewski, G. & Wegner, W. (1986) Light-Microscopic investigations on the retinae of dogs carrying the merle factor. (artikkeli)

  • Lampero, M. (1993) Uusi suomalainen mäyräkoirakirja

  • Sundgren, Per-Erik (1990) Avel med sällskaps djur

  • Reetz, I, Stecker, M, Wegner, W (1977) Audiometric findings in dachshunds (merle gene carriers).

  • Vuolasvirta, L (1957) Koiranjalostuksen opas.

  • Wegner, W, Reetz, I (1977) Disturbances of swimming capasity of merle dachshund. (artikkeli)

www-lähteet

Linkkejä
 
merlegeenistä yleisesti & muilla roduilla

>> Merle

>> Lethalwhites

     tuplamerle australianpaimenkoirilla

>> Merle chihuahuas

     artikkeli  

 

muuta

>> Liisa Sarakonnun värigenetiikkasivusto

takaisin alkuun...

 

Takaisin artikkelit-sivulle